Aika julistaa poikkeustila

SM-hiihdoista ei tullut s/m-hiihtoja. Luin toissayönä teksti-tv:ltä, että hiihdot peruutettiin kireän pakkasen takia. Muutoin elämä Suomessa on edennyt tavanomaisia latujaan, vaikka jo viikon verran on Moskovasta tulvinut meille erittäin kylmää ilmaa (olikin olosuhteisiin nähden mainiosti ajoitettu lööppi tämä uutinen Erkki Liikasen jääkauden aikaisesta presidenttipelistä Moskovan kanssa).

Omasta torpastanakin on joka arkiaamu astellut viisi hahmoa pimeään pakkashelvettiin työn tai opintojen vuoksi. Minä - ns. vapaan ammattin harjoittaja - olen pysytellyt visusti omilla porteilla ja otan nyt vapauden lausua: näin olisi viisasta monien muidenkin tehdä. Suomen ilmasto on talvisaikaan ihmiselle epäterveellinen ja silloin kun mennään reilusti yli 20 asteen pakkaslukemiin on myös epärationaalia uhmailua pyörittää yhteiskunnallista myllyä täysteholla. Energiaa tärvääntyy valtavasti, koneet ja kulkuneuvot kestä. Onnettomuusriskit liikenteessä kasvavat, eivätkä ihmisten asiat luista.

Suomen kansalaisia ei voida noin vaan eteläisiin EU-maihin evakoida, mutta jotain tilannetta liennyttävää valtiovallan pitäisi pystyä tekemään. Nyt jos koskaan on poikkeustilan julistamisen aika. Pressanvaalit siirretään kevääseen ja teollisuustuotantoa supistetaan välittömästi. Suomi hiljentyköön katselemaan kuurankukkia ikkunoissa!

Täysin päivittäistä elämänmenoa ei ole mahdollista sammuttaa. Pakkaspäivinäkin jollain on asiaa lääkäriin ja joku haluaa palkan tai kela-korvaukset tililleen jne. Mutta ollakseen elämään menoa ihmisten touhujen pitäisi levätä rentoutuneessa rakenteessa. Kylmästä kärsiessään ihmisen elimistö ei ota iisisti, eikä oravanpyörässä huhkimien lämmitä todella. On myös kohtuutonta intoilla suomalaisesta luovuudesta, jos täällä ei osata mitenkään luovia ilmastollisia olosuhteita, vaikka varsin hyvin tiedetään: kylmä kangistaa nopeasti.

Monissa muissa maissa poikkeuksellisiin sää-ja luonnonolosuhteisiin reagoidaan jollain tavoin yhteiskunnan taholta. Kouluja ja virastoja saatetaan sulkea, liikennettä rajoittaa ynnä muuta vastaavaa. Suomessa sääjoustoille työelämässä viittaavat kintaalla sekä työnantajat että duunarit. Näin siksi, että Suomessa idea kylmyyden "kestämisestä" on jäätynyt osaksi kansakunnan kollektiivista kunniantuntoa. Härmälandiassa käydään yhä Talvisotaa ja jokainen korsun lämpöön kaipaava on isänmaan petturi.

On myös hyvästi muistissa se, kuinka kansamme kantaisiät lähtivät Impivaarasta alastomina, hyytävässä pakkasessa, tarpomaan kohti sivistyksen valoa. Siitä alkoi luterilaiseksi työmoraaliksi kutsutun fanatismin hegemonia, jonka voimin tuunailtiin Jukolan perukoille suomalainen hyvinvointivaltio.

Hyvinvointivaltio vaan on irvokas nimitys maalle, joka on sydäntä myöten umpijäässä.