Back in the U.S.S.R

Heidi Hautalan Venäjä-krittiikki eduskunnan juhlassa ei tietenkään ollut protokollan mukaista jorinaa. Puheeesta esitetyt kommentit ovat olleet sitten sitäkin uskollisempia perinteiselle peesaamisen proseduurille. Paasikiven-Kekkosen linja on siis syöpynyt syvälle poliittisen tajuntaan Suomessa. Itänaapuria johdetaan Leninin mauseloumista käsin ja virallinen Suomi asennoituu asetelmaan haudanhiljaisuudella.

Nyky-Venäjä on omaksunut entiseltä neuvostosysteemiltä ainakin korruption, etnisen terrorin ja diktatuurisen hallintomallin. Putin on karistanut Gorban vision viimeisetkin rippeet venäläisten silmistä, ja samaan aikaan kun hän kaapannut ex-Neukkulan leninis-stalinistiseen judosidontaan on Amerikasta tullut Neuvostoliitto nr.2. Ihmisoikeuksien loukkaamisesta vuosikymmeniä venäläisiä syyttänyt USA ylläpitää nyt itse lukuisia keskitys-ja kidutusleireja ja uudet patrioottilait antavat syrjinnälle ja mielipide- ja rotuvainoille oikeutuksen ja virallisen aseman.

Suomi rakentaa siltaa idän ja lännen välille sanomalla YES! kaikille. Euroopallekin Suomi sanoo Yes, mutta vaimeammin. Eurooppa kun on kovin kaukana meistä. Jossain Ruotsin takana.
Ruotsi on Suomen täti. Venäjä on äiti ja Amerikka setä. Tälläinen kulttuurillinen pervoperheily on synnyttänyt sen poliittisen näköispatsastelun, jota täällä yli puoluerajojen harrastetaan. Mutta jos jätetään poliittinen taso, niin silloin Suomella ei ole kuin yksi todellinen sukulainen maailmassa. Venäjä. Äiti Venäjä.

Suomalaiset ovat venäläisten tavoin itäistä, mietiskelevää ja vakavahenkistä heimoa, vaikka nykyisin nauttivatkin hektisestä lekkeripelistä. Viimeistään sen jälkeen kun kaikki suomalaiset tex-tasivat nimensä Nokian kirkonkirjoihin, he tekivät lopullisen pesäeron sielullisiin juurivärinöihinsä. Härmän häijytkin alkoivat kursailematta viihtyä länsitaivaskanavalla ja opettelivat amerikkalaisen small talkin. JESS! Venäläisten hieno taito nauttia elämästä täysin siemauksin ei ehtinyt tätä ennen tarttua suomalaisiin, mutta tsaarille alamaisia maaorjia olemme yhä asennetasolla, kuten venäläisetkin. Voi Tsehov, miten karu kattaus onkaan tämä tilanne! Voi Gogol, miten mieletöntä! Oi Rasputin! Oi Puskin! Oi Dostojevski!