Syntyikö apina ihmisestä ?

Ensimmäisen Mooseksen kirjan loihtima kuva elämän ja ihmisen alusta on hienoa uskonnollista totuutta. Uskomaton, mutta uskottava. Raamatullinen luomiskertomus ei kuitenkaan ole yhteismitallinen ilmiö tieteellisen evoluutioteorian kanssa. Mikään myyttinen voimakuva ei ole sitä.

Isoimmat myytit virittävät ihmismieltä kosmisiin laajuuksiin. Samalla ne ovat visioita elämän alkeiselementtien toiminnasta. Tiede on näiden elementtien tutkimista ja on mahdoton tilanne jos kristinuskon kaltainen, kirjan uskonto luo tieteen tekemiselle raamit kuten aikaisemmin tapahtui.

Voidaan tosin kysyä, onko evoluutioteoria pelkästään tiedettä? Darwinin teoriassa on niin runsaasti ristiriitaisuuksia ja puuttuvia lenkkejä, että sen pitäminen absoluuttisena totena on ehdottomasti myös uskon asia. Toisaalta, "älyllisen suunnittelun" idea - jota tietyt uskovaiset piirit nykyisin markkinoivat - on yhtä tieteellinen olettamus kuin käsitys älyttömästä, vahvimman voittoon perustuvasta evoluutiokehityksestä. Älyllisen suunnittelun teoria perustuu mm. siihen seikkaan, että mikrotasolla evoluutiota näyttää tapahtuvan, mutta ei makrotasolla: kalat eivät muutu linnuiksi eivätkä ihmisiksi.

Evoluutioteoriasta on todellakin tullut modernin ihmisen luomistaru, jonka tehtävänä on pitää maailmankuvamme kiinni jossain perustassa. Stanley Kubrickin elokuva 2001: Avaruusseikkalu on ehkä runollisin, näyttävin ja syvällisin taiteellinen esitys tästä teoriasta, joka filmissä näyttäytyy juuri sellaisena mitä se on: evoluutiofantasiana.

Kubrickin avaruusodysseia ei ole sata prosenttisesti materialistista evoluutio-oppia myötäilevä. Elokuvassa salaperäinen, musta monoliitti - jonka voi tulkita esim "älyllisen suunnittelun" monumentiksi - on kuvassa mukana jo esi-historiallisena aikana ja koko ihmisen miljoonia vuosia kestävään kehitystapahtumaan sisältyy metafyysinen motiivi. Seuraava askel lajimme evoluutiossa on syntymä avaruusbabyna. Psykedeelisen värikäytävän päässä odottaa kosminen tajuisuus.

Salatieteiden ja mystikoiden evoluutionäkemys on astetta Kubrickin visiotakin radikaalimpi. Okkultisissa piireissä kerrotaan tarinoita, joiden mukaan maailmankaikkeus ja ihminen sen myötä on kehittynyt vuosimiljoonien kuluessa eteerisestä sumumaisuudesta nykyisenkaltaiseen fysikaalisuuteen. Ihminen oli alunperin yksisilmäinen, kaksineuvoinen jättiläinen, joka lisääntyi hikoilemalla. Kuusta olemme tänne tulleet ja eräänlaisia aurinkoja meistä on määrä kehittyä. Tälläisiä näkemyksiä sisältyy niin Madame Blavatskyn salaisiin oppeihin kuin Rudolf Steinerin antroposofisiin hallusinaatiohin. - Steiner muuten toteaa ihmisen evoluutiosta, että "vasta Venuksessa on viimeisen ratkaisun aika".

Oleellisesti yhteinen piirre okkultisissa teorioissa on se, että esim. ihmis-ja eläinkunta nähdään omina olentoluokkinaan, joiden evoluutio ei tapahdu lajista lajiin, vaan lajin sisällä. Noin 10 -20 miljoona vuotta sitten kävi kuitenkin niin, että kun tuli aika "jumalan poikien" yhtyä "maan tyttäriin", osa ihmisenmuotoisista olennoista yhtyikin naaraseläimiin. Täten saivat syntynsä tarujen sekasikiöiset hirviöt. Samoin apinat. Apinat siis periytyvät ihmisestä, eikä päinvastoin.

Muinaisia legendoja ja okkultisia tutkimuksia ei tietenkään pidä esittää esim. kouluissa evoluutioteorian vaihtoehtona. Koska, kuten sanottu: tarut ja tiede eivät ole yhteismitallisia asioita. Mutta ei näistä taruista ole syytä vaietakaan, ja täysin barbaarista toimintaa on juntata evoluutio-oppi lasten mieliin järkkymättömän tieteellisenä tietona. Huomaavainen tapa olisi esitellä evoluutioteoria tosiaankin teoriana, ei totuutena.

Mielestäni ihmiskunnalla pitäisi olla kanttia tunnustaa, että läheskään kaikkea ajan/elämän synnystä tai syntymättömyydestä emme tiedä. Elämä on hyvin suuri arvoitus sekä tiedemiehille että pastoreille.

Elämää tutkittaessa tutkitaan kaikkiallisuutta. Kaikkiallisuus on jotain niin absoluuttisen kosmista, että sitä lähestyttäessä ei voida jumittua loogiseen kategorisointiin ja sellaisiin vakiintuneisiin, mutta suhteellisiin käsitteisiin kuin vaikkapa syy ja seuraus tai henki ja materia. Tai edes ideaan "älyllisestä suunnittelusta".

Ainakin jos jumalallisen designerin, Kaikkestajunnan olemassaolosta, olemuksesta ja osuudesta elämäntapahtumassa halutaan saada selkoa olisi hyvä kuunnella myös okkulteja ja muinaismuistajia. Heitellä tieteen torneista palloa psykonauteille ja psykedeelikoille. Syöksyä uudenlaisella, tieteellisellä värinällä varustettuna samaanien matkaan ja joogien korkeisiin tasoihin. Seottava supermatikkaan, yrittää keksiä biologia uudestaan.

Tyhjyydestä on aloitettava, ei tyhjyyden teoriasta. Leikittävä enemmän. Niin kuin Kaikkeustajuntakin - oletetavasti - leikkii.

Mind games. Cosmic games. Through the all ages.