Saturday, October 07, 2006

Poliittinen aikuisviihde jyllää

Osmo Soinivaara on moittinut julkkiskansanedustajia. Soinivaara haluaisi tehdä vakavaa politiikkaa. Siihen hänellä on aina ollut ilme valmiina. Mutta miten me voisimme ottaa vakavasti sellaisen poliittisen toimijan, jonka suurin saavutus on siinä, että hänen valtakaudellaan alunperin moneen suuntaan kriittinen ja keskusteleva ympäristöpuolue alkoi profiloitua huumehysteeriseksi, yhden totuuden sallivaksi homojen etujärjestöksi?

Tosin Ode on aivan oikeassa siinä, että pintajulkisuuden hegemonia peittää alleen itse poliittisen asian. Onhan julkkiskansanedustajan työsarka ennen kaikkea siinä, että hän varmistaa äänisaalista puoluelleen olemalla se vanha tuttu julkkis, joka kertoo eronsa ja ikävänsä. laihtumisensa ja mielivärinsä medialle. Tanja Saarela on tästä tyylistä tietysti kaikkein maukkain esimerkki.

Omiin silmiini ei vuosien varrella ole sattunut kuin kaksi kulttuuriministeri Saarelan lausuntoja, jotka jotenkin koskettavat taiteen tai kulttuuriin olemusta. 14.10.2002 hän ilmoitti Ilta-Sanomissa, että "ei tämän ikäisestä naisesta saa hyviä kuvia". Melko kryptistä. Pari vuotta sitten äkkäsin samaisesta aviisista, että Saarela hehkuttaa Uuno Turhapuro -leffojen olevan kansallista kulttuuriaarteistoa. No, eihän Turhapuroa voi enää suomalaisen kulttuurin kuvasta pois leikata, se on totta. Mutta kun lausunnosta sai sellaisen käsityksen, että turhapuroilla olisi jotain esteettistä arvoa tai että nämä vasemmalla kädellä ohjatut pläjäykset olisivat anniltaan popcorni-pussia painavampia tekeleitä.

Tanja Saarela tunki itsensä julkisuuteen alusvaatteisillaan aikuisvihteen puolelle pyllistellen. Hän näytti kansalle melkein kaiken ja se oli kansan mieleen. Olen jäävi arvostelemaan kansan kantaa, koska en itse ole käyttänyt äänioikeuttani yksissäkään eduskuntavaaleissa - mutta sitä aatetta en niele, että Saarela olisi fiksu ja tehtäviensä tasolla oleva ministeri. Ainakin tähän mennessä Saarela on tehnyt kaikkensa todistaakseen päinvastaista. Vai oliko polvistuminen paavin edessä kaikkien suomalaisten puolesta fiksua ja korrektia? Tai pelata presidenttipeliä pikku paljastuksilla ex-Saulin arvomaailmasta? Äiti Amma -operaatio ei mennyt Saarelalta nappiin ainakaan tyylipisteiden puolesta, eivät myöskään tämän syksyn opintotukikuviot.

Taina West on sullonut itsensä Saarelan pitsipöksyihin ja väsännyt ihmisläheisen, intiimin opuksen Saarelasta. Sen tarkoituksena on todistaa miten älykäs ja humaani ihminen Iltiksessä bimbovampiksi leimattu ex-missi todellisuudessa on. Ohjaaja Olli Saarela kävi vieläkin rajummin sanansäilöin taistoon Tanjansa kunnian puolesta. Uho tosin vaihtui äkisti teennäiseen anteeksipyyntöön. Ja tänään näkyi lööpeissä olevan, että julkkisnaiset kertovat miten heitä on puolustettu! Tällä tavoin, saareloiden ja kumppaneiden ansiosta käsite aikuisviihde saa koko ajan uusia ulottuvaisuuksia. Mutta seksissä ja väkivallassa on aina sen ydin.

Hauskinta on viime päivinä ollut tietysti Eero Heinäluomalla. Heiniksen nassu leviää joka päivä leveämpään ja leveämpään marttyyrin hymyyn hänen istuessaan sympatiasateessa.
Yhtäkkiä iIhmiset unohtivat olevansa ihan samoissa fiiliksissä kuin ohjaaja Saarelakin, mitä Heinäluomaan tulee - ja alkoivat sääliä tätä isoa, kaljupäistä miestä, joka on valmis viemään Suomea yhtä vaihtoehdottomaan ja henkisesti ahtaaseen, NokiaDDR-kapitalistiseen suuntaan kuin oppi-isänsä Lipponen tai Kepun Vanhanen.

Tapaus Toni Halme on esimerkki siitä miten traagisiin, mattinykäsmäisiin sfääreihin poliittinen aikuisviihde voi johtaa. Ilkka Kanervan puhelin- ja taksilaskuja tutkimalla taas saa suuntaa siitä, mitä tälläisen viihdemuodon pyörittäminen veronalaisille maksaa. Näitä lieveilmöitä hälyyttävämpi seikka on kuitenkin se, että kun eduskunta ja hallitus koostuu hullunkurisista, mediaseksikkyyttä janoavista perheistä jäävät Suomen asiat edelleenkin kasvottoman virkamieskunnan hoideltaviksi.

Mitä tässä tilanteessa olisi syytä tehdä? Ostaa uusi Iltis ja vajota sen seurassa sohvaan? Äänestää seuraavissa vaaleissa ja toivoa, että poliittisen viihteentekijöiden ohella myös vilpittömiä maailmanparantajia pääsisi Arkadianmäelle patsastelemaan? Vai rukoilla korkeampia tahoja jotta jumalat laskeutuisivat maan päälle ja alkaisivat johtaa meidänkin maatamme?

Itse olen valintani tehnyt.

Links to this post:

Create a Link

<< Home