Päinvä tarjous: 2,4 miljardilla eurolla hyvinvointia!
Demarit ovat luvanneet lisätä kansan hyvinvointia 2,4 miljardin euron edestä, jos pääsevät vaalien jälkeen hallitusvastuuseen. Muiden pääpuolueiden tarjoukset ovat n. miljardi euroa pienempiä, mutta kohtalaisen kookkaita summia ovat kaikki puolueet valmiita hyvinvointiimme satsaamaan - nyt vaan pitäisi löytää kauppa, jossa hyvinvointia myydään!
Tosin en itse laittaisi Eero Heinäluomaa tälle kauppa-asialle. En usko, että hän osaa toimia VALINTAtalossa. Heinäluomille hyvinvointi on standardisoitu, yhden koon massatuote, hyllytavaraa, jota pannaan luottokortilla poikki ja pinoon.
SDP on jo iäisyyden ajan hääräillyt ihmimillisen toiminnan laitostamisen asialla. Paljolti juuri demareiden syytä on se, että hyvinvoinnin kriteeriksi on meillä omaksuttu laitosruoan yhtäläinen mauttomuus. Tasapäistäminen ja holhoaminen ovat byrokraattisen sosdem-yhteiskunnan läpikäyvät periaatteet. Tyypillistä "kansan ystävien" hyvinvointipolitiikkaa on esim. se, että nuoret pannaan pakko-opiskelemaan ja työttömiä pakkokurssitetaan.
Laitostettu elämä on synnyttänyt yhteiskunnassa valtavasti pahoinvointia ja se ei muunnu taikaiskusta hyvinvoinniksi sillä, että värvätään lisää väkeä vanhusten "huoltoon" tai parannetaan koululaitoksen ja terveydenhuollon taloudellisia resursseja. Tehokkaampi keino kehittää yleistä hyvinvointia olisi vähentää ihmisiin kohdistuvia psyykkisiä paineita. Opinahjot ja työpaikathan ovat nykysin hiostavia stressipesäkkeitä valtavan kiireen ja kovan vaatimustason vuoksi. Ihmiset kun eivät välttämättä jaksa koko ajan vain tuunata ja totella, tai motivoidu olemaan kasvottomia koneita kylmässä koneistossa.
Muissa puolueissa käsitykset hyvinvointivaltion olemuksesta ovat suunnilleen samassa vireessä kuin heiniksillä ja lipposilla. Tosin viime viikolla näin kokoomuksen Jyrki Kataisen puhuvan eräässä tv:n vaaliväittelyssä kauniita sanoja siitä, kuinka valtiovallan ei pitäisi ajaa ihmisten elämää tiukkoihin raameihin, vaan kannustaa ihmisiä yksilöllisiin ratkaisuihin ja valaa heihin toivoa jne.
Taputin tajunnassa Kataiselle, mutta vain yhdellä kädellä. Sillä enhän voinut olla näkemättä ketä kammottavia politrikkejä sympaattisen Kataisen selän takana piileksii: Hjalliksen äxä, Kummola, Häkämies..., siis tätä väkeä, joille yksilöllisyys ja luovuus ovat täysin abstrakteja, arkielämään kuulumattomia käsitteitä. Yhtä käsittämättömiä cydeemejä ne ovat tietysti myös suurimmalle osalle kansaa, mutta silti on mielestäni selvää, että kansalaisten hyvinvointi voi toteutua vain joustavassa ja avoimessa, yksilöllisyyttä kunnioittavasssa yhteiskunnassa.
Hyvinvoinnista puhuttaessa pitäisikin rahan sijasta keskustella enemmän vapaudesta. Autoritaarisuuden hylkääminen koulu-ja työkuvioissa, eduskunnan ja hallituksen vallan riisuminen ja kansalaisvapauksien laajentaminen - nämä kaikki olisivat hienoja, positiivista vibaa henkiviä vaaliteemoja, mutta yksikään puolue ei niitä osta eikä myy. Päinvastoin, poliitikot eivät anna mitään arvoa ilmaisille asioille elämässä ja he leimaavat rikollisiksi kaikenlaiset vapaussoturit. Eivät ole siis päässet koskaan vapauteen sisälle, eivätkä soisi muidenkaan pääsevän.
Tosin en itse laittaisi Eero Heinäluomaa tälle kauppa-asialle. En usko, että hän osaa toimia VALINTAtalossa. Heinäluomille hyvinvointi on standardisoitu, yhden koon massatuote, hyllytavaraa, jota pannaan luottokortilla poikki ja pinoon.
SDP on jo iäisyyden ajan hääräillyt ihmimillisen toiminnan laitostamisen asialla. Paljolti juuri demareiden syytä on se, että hyvinvoinnin kriteeriksi on meillä omaksuttu laitosruoan yhtäläinen mauttomuus. Tasapäistäminen ja holhoaminen ovat byrokraattisen sosdem-yhteiskunnan läpikäyvät periaatteet. Tyypillistä "kansan ystävien" hyvinvointipolitiikkaa on esim. se, että nuoret pannaan pakko-opiskelemaan ja työttömiä pakkokurssitetaan.
Laitostettu elämä on synnyttänyt yhteiskunnassa valtavasti pahoinvointia ja se ei muunnu taikaiskusta hyvinvoinniksi sillä, että värvätään lisää väkeä vanhusten "huoltoon" tai parannetaan koululaitoksen ja terveydenhuollon taloudellisia resursseja. Tehokkaampi keino kehittää yleistä hyvinvointia olisi vähentää ihmisiin kohdistuvia psyykkisiä paineita. Opinahjot ja työpaikathan ovat nykysin hiostavia stressipesäkkeitä valtavan kiireen ja kovan vaatimustason vuoksi. Ihmiset kun eivät välttämättä jaksa koko ajan vain tuunata ja totella, tai motivoidu olemaan kasvottomia koneita kylmässä koneistossa.
Muissa puolueissa käsitykset hyvinvointivaltion olemuksesta ovat suunnilleen samassa vireessä kuin heiniksillä ja lipposilla. Tosin viime viikolla näin kokoomuksen Jyrki Kataisen puhuvan eräässä tv:n vaaliväittelyssä kauniita sanoja siitä, kuinka valtiovallan ei pitäisi ajaa ihmisten elämää tiukkoihin raameihin, vaan kannustaa ihmisiä yksilöllisiin ratkaisuihin ja valaa heihin toivoa jne.
Taputin tajunnassa Kataiselle, mutta vain yhdellä kädellä. Sillä enhän voinut olla näkemättä ketä kammottavia politrikkejä sympaattisen Kataisen selän takana piileksii: Hjalliksen äxä, Kummola, Häkämies..., siis tätä väkeä, joille yksilöllisyys ja luovuus ovat täysin abstrakteja, arkielämään kuulumattomia käsitteitä. Yhtä käsittämättömiä cydeemejä ne ovat tietysti myös suurimmalle osalle kansaa, mutta silti on mielestäni selvää, että kansalaisten hyvinvointi voi toteutua vain joustavassa ja avoimessa, yksilöllisyyttä kunnioittavasssa yhteiskunnassa.
Hyvinvoinnista puhuttaessa pitäisikin rahan sijasta keskustella enemmän vapaudesta. Autoritaarisuuden hylkääminen koulu-ja työkuvioissa, eduskunnan ja hallituksen vallan riisuminen ja kansalaisvapauksien laajentaminen - nämä kaikki olisivat hienoja, positiivista vibaa henkiviä vaaliteemoja, mutta yksikään puolue ei niitä osta eikä myy. Päinvastoin, poliitikot eivät anna mitään arvoa ilmaisille asioille elämässä ja he leimaavat rikollisiksi kaikenlaiset vapaussoturit. Eivät ole siis päässet koskaan vapauteen sisälle, eivätkä soisi muidenkaan pääsevän.


Links to this post:
Create a Link
<< Home