Filosofi ja 7Päivää vanha moraalin raato

Filosofi Maija-Ritta Ollila sanoi eilen TV2:n Punaisessa Langassa, että 7Päivää on ottanut yhteiskunnassamme kirkkoisä Augustinuksen tehtävän moraalinvartijana. Ihmettelen miten oppineelta filosofilta voivatkin mennäkin näin sekaisin käsitteelliset kategoriat. Seiskahan vain tonkii julkkisten yksityiselämää, moraaliset johtopäätökset tekee lehden lukija.

Samassa ohjelmassa puhuttiin seksiväritteisistä skandaaleista, joiden ryvettämiksi monet yhteiskuntammme napahahmot ovat viime aikoina julkisuudessa joutuneet. Ollila piti kansanedustajien seksisotkuja epäoleellisena seikkana suhteessa heidän kykyihinsä poliittisina toimijoina. Samaan syssyyn hän puolusti ihmisten oikeutta henkilökohtaisiin salaisuuksiin. Mutta eikö tässäkin rinnasteta yhteismitattomia asioita ja samalla katkota linkkejä orgaanisten yhteyksien väliltä?

Eikö Vanhasen syrjähyppyily ollut kiinnostavaa aktiviteettia mieheltä, joka on ideologisoinut itsensä perhearvojen puolustajana? Eikö Karpela-Vanhas -kohussa ollut yhteiskunnallista substanssia sikäli, että jos Karpelalla ja Vanhasella olisi ollut suhde se olisi voinut vaikuttaa Vanhasen ministerivalintoihin? Eikö ollut medialta relevantti veto huomioida Kanervan kenttätyö muodollisesti pätevien gimmojen värvärinä urheiluaatteen palvelukseen? Varsinkin kun oli aihetta epäillä, että Iken kännykkä sylkee seksitekstareita veronmaksajien piikkiin.

On tietysti mainiota, että Ollilan tavoin puolustetaan oikeutta yksityisyyteen ja salaisuuksiin. Tätä periaatetta on vain tavattoman vaikea soveltaa julkkiksiin, jotka ovat tieten tahtoen ja yksityisyytensä astetta madaltamalla kampanjoineet itsensä pinnalle. Jos on esim. Tanja Karpelan tavoin pyllistellyt pin up -kuvissa ja esitellyt itsensä kansalle reisien ihoa myöten, kansan on vaikea tajuta, että hän silti haluaa elämälleen ohuita pitsipöksyjä peittävämpää intimiteettisuojaa.

Kansa ei tajua, että media-Karpela on esine-Karpela, kuten julkisuuden Vanhanen on esine-Vanhanen ja julkinen Kanerva esine-Kanerva. Tätä ihmisen näköistä Tuotetta ei saisi sekoittaa siihen todelliseen ja yksityiseen persoonallisuuteen, joka on tämän esinepersoonan luonut. Media-ikoneita pitää palvoa, ei rapsuttaa maalia kuvien päältä. Jokainen joka moralisoi media-ikonin yksityiselämää, korottaa itsensä eettisesti esikuvalliseksi persoonaksi, vaikka onkin vain jumaliensa häpäisystä nauttiva sadomasokistinen pervo.

Asetelman ollessa näin raadollinen on ymmärrettävää, että Maija-Riitta Ollilan kaltainen henkevä filosofi ei voi muuta kuin hymyillä sievästi ja heittää pallon lääketieteelle lainaamalla erään lääkärin sanoja onnesta: "tärkeintä on hyvä terveys ja lyhyt muisti".