Historiallinen Jeesus

Jeesuksen biologinen isättömyys on mainittu eräänä yksinäisten naisten oikeutta keinohedelmöitykseen puoltavana seikkana. Olen myös lehdestä lukenut lausunnon, jonka mukaan Joosef oli varmasti hyvä ja turvallinen isähahmo Jeesukselle. Nämä ovat huikeita heittoja, mutta osuvatko ne maaliin?

Jeesus ei ole suinkaan ainut jumalan poika maailmassa. Itämailla Betlehemin staraa kuuluisampi jumalpoika on Ganesh, jonka Shiva-jumalan vaimo Parvati loi itselleen Shivan ollessa liesussa. Kun Shiva palasi päämajaan hän sai raivarin pojan nähdessään ja katkaisi siltä kaulan poikki. Myöhemmin Shiva lauhtui ja hommasi pojalle norsun pään. Tämän jälkeen Shiva, Parvati ja pitkäkärsäinen Ganesh-poika on nähty monissa idyllisissä perhepotreteissa, mutta ihan ongelmaton keissi ei siis ollut jumalallisella levelilläkään se, että nainen hankki lapsen ilman miestä.

Traumaattisia piirteitä sisältyy myös Jeesus-pojan kohtaloon. Psykoanalyyttisen teorian valossa Jeesuksen aikuisiässä suoltamat höpinät taivaallisesta isästä näyttäytyvät regression oireina. Samoin ne viittaavat siihen, että jotain häikkää Jeesuksen ja Joosefin suhteissa oli. Mutta jos suljemme psykologisen silmän ja katsomme tilannetta historiantutkijan mikroskoopin läpi, niin mitä näemme? Emme mitään. Raamattu ei kerro Jeesuksen ja Joosefin isä-poika -suhteesta sanaakaan, eikä muita lähteitä ei ole.

Huikeinta Jeesus-kortin käytössä onkin se, että Joosefista ja Jeesuksesta on puhuttu ikään kuin he olisivat historiallisia henkilöitä. Joosefin nimeä ei kuitenkaan löydy historiankirjoista ja Jeesustakin koskevat kohdat vanhoissa historioissa ovat niin vähäisiä ja epämääräisiä ( ja osa todennäköisesti jälkeenpäin lisättyjä), että on rohkea oletus pitää Jeesus Kristusta todellisena historian hahmona.

Saattaa tietysti olla, että joskus on elänyt henkilö (henkilöitä), jonka (joiden) karisma on inspiroinut raamatullisen Jeesus-myytin leipojia, mutta tämän henkilön opetuksista ja elämästä meillä ei ole mitään faktoja. Uuden testamentin kirjat eivät näet ole historiallisia dokumentteja. Tämän teologitkin myöntävät. Silti Elisabeth Reniltä jäi taannoin presidentin palli saavuttamatta hänen erehtyessään epäilemään Jeesuksen koskaan olleen olemassa.

Yhtä kohtalokas ruodusta lipeäminen olisi voinut olla vain se, jos Lillan olisi kertonut suhtautuvansa kriittisesti evoluutioteoriaan. Progressiivinen, tiedevetoinen kulttuuri kun on yhtä lailla vanhan ylittämistä kuin sopivan tuntuisten tietämisen palikoiden paikoilleen vasaroimista. Jeesuksen lihaan on naulat isketty hyvin syvälle, mutta - kristillisyyden vaikutuksen koko ajan vähentyessä länsimaissa - voi hyvinkin pian käydä niin, että historiallinen Jeesus lasketaan alas ristiltä ja myyttinen Kristus keksitään uudella tavalla.