Thursday, December 01, 2005

Hyvää joulua! ei tule kaikille

Joulukuu on alkanut. Sen myötä hyvänjoulun toivotusten terrori ja joulurauhan odotuksen pakkosyöttö. Joulutus jyrätään koko yhteiskunnan rakenteen läpi armottomasti kuin kiinalainen kulttuurivallankumous, eivätkä viranomaistahot puutu edes tapahtuman erheelliseen markkinointiin. Jouluhan ei nykyisin ole rauhan juhla, kuten kaupallisten ja uskonnollisten auktoriteettien sloganit väittävät, vaan rauhoittumisen juhla. Kalliilla ostettua Latuaikaa. Paukkujen lataamista jokapäiväisen sodassa käynnin tulitauolla. Rauhaa voi juhlia vasta kun sota on loppu. Se ei lopu niin kauan kuin ajatellaan, että rauhaa edeltää voitto. Voitto kotiin.

Suomi elää joulukuussa täysin piittaamatta siitä, että on olemassa muitakin uskontoja kuin joulu-uskonto. Unohdetaan, että esimerkiksi Jehovantodistajat mieltävät itsensä kristityiksi, mutta kieltäytyvät silti joulun juhlinnasta, kuten tekevät myös muslimit ja juutalaiset. Itse en kuulu mihinkään mainituista seurakunnista, mutta en myöskään osallistu bakkanaaliin, jossa Jeesus & Joulupukki ovat pääosissa, koska kumpikaan heistä ei ole minun jumalani.

Myös ateismiin päin kallellaan olevien kansalaisten olettaisi jättävän joulun väliin, mutta läheskään aina näin ei käy. Tosin jotkut sekulaarihumanistit ja materialistiset materian tallaajat juhlivat joulukuussa talvipäivän seisausta, eivät joulua. He kuitenkin pitävät omia pirskeitään aina täsmälleen samaan aikaan kuin kristityt jumalansa syntymäjuhlaa. Tavallista on myös se, että joulutonta jouluakin vietetään joulukuusen ympärillä tonttuillen ja joululahjoja jakaen ja jouluruokia maistellen, ihmisten hyvään tahtoon uskoen.

Sikäli talvipäivän seisauksen verukkeella joulua viettävät ihmiset ovat oikeita ansoja kokemassa, että vain muinaisen ajan, tajunnan ja ajantajun piiristä löytyy tietoisuutta kosmisista juhlakuvioista. Modernissa, monikulttuurisessa maailmassa on kuitenkin mahdoton ajatus, että ihmiskunnalla olisi vuosittain edes yksi, yhteinen ja universaali juhla, niin hienoa kuin se olisikin. Sillä ei ole yhteistä jumalaa, joka johdattaisi meidät kaikki samaan pitopalveluun. Ei kollektiivisessa muistissa väkivahvaa, kokoavaa myyttiä, joka kutsuisi piiritanssiin psykologista ihmistä syvempää olemusta meissä.

Olemme yksin juhliemme kanssa ja juhlimme yksin mitä juhlimmekin. Joulun jälkeisessä elämässäkin, m.o.t.