Itsenäisyyspäivänä: vapaus on muukalainen

Suomen irtaantuminen Venäjästä tapahtui ilman aseellista yhteenottoa, mutta tästä ei yleensä puhuta Suomen itsenäisyyspäivänä. Etusijalla on talvi-ja jatkosodan muistelu. Miksi? Koska sotiminen synnyinmaan puolesta on isänmaallisuuden korkein aste - ja isänmaallisuus taas on ainut valtiovallan erityissuojeluksessa oleva tunne. Se iskostetaan ihmisiin kasvatusjärjestelmän avulla ja siihen perustuva isänmaallisuuden aate on legitimoitu itsestäänselvästi pyhäksi, aatteiden aatteeksi.

Tällä hetkellä Suomen suurta isänmaallista sotaa ei käydä suoranaisesti asevoimien avulla. Nyt kansainvälisissä juoksuhaudoissa kamppaillaan politiikan ja bisneksen aseilla Suomen kansallisten etujen puolesta. Myös kotirintamalla on ilmassa kovasti tahtoa säilyttää suomalainen kulttuuri, koskenkorvineen kaikkineen yhdentyvässä Euroopassa. Pahoinvoivan hyvinvoinnin arvoja arvostavat puolueet laidasta laitaan ja maassa vallitseee suuri, kollektiivinen ylpeys suomalaisesta osaamisesta tieteen, taiteen ja tekniikan aloilla.

Finlandian valtiollisen itsenäisyyden puolesta käytävissä sodissa uhrattiin valtava joukko ihmisiä. Nyt ns. kansallisten etujen nimissä rynnitään heikompien ylitse globaalisti ja taas ruumiita tulee massamitassa - jossain, etäällä meistä. Lisäksi isänmaallisuudella on ihmisiin se sama henkisesti kuollettava vaikutus, kuin sitoutumisella minkä tahansa suuren tunteen tai aatteen määrittelemään identtiteettiin.

Kun eläydytään suomalaiseksi, venäläiseksi tai amerikkalaiseksi väistetään haaste kohdata elämä suoraan ja henkilökohtaisesti. Sitoutuminen tietyn kansakunnan kulttuuriin ja kohtaloon on osittuneen, itsetiedottoman tajunnan valinta. Se ylläpitää tuhoisia ristiriita-asetelmia maailmassa, sillä elinikäiseen perusolemukseen koteloituminen on illuusio, jota jatkuvassa muutostilassa oleva todellisuus uhkaa.

Isänmaallisuus ei ole psyykkistä itsenäisyyttä, eikä isänmaallinen mieli ole universaali mieli. Siten isänmaan puolustajalle vapaus on aina muukalainen.