IDOLS - epäjumalia ja uhreja

Idoli tarkoittaa epäjumalaa. Demonia tai kuolevaisten itsensä keksimää keinojumalaa, joka pyrkii syrjäyttämään todellisen luoja-Jumalan. Tältä pohjalta voisi ajatella, että Idols-sarjan komeetat ovat vääriä jumalia musastarojen taivaalla. Tuotteita, joka astuvat ikään kuin valmiiseen tähteyden pöytään.

Tosin, yhtä lailla voidaan ajatella, että Idolsien kohdalla on kysessä muinaisen, myyttisen kuvion toisinto. Aivan kuten vanhoissa taruissa, idoli-kokelaat joutuvat läpikäymään vaikeita ja nöyryyyttäviäkin tehtäviä saadakseen itselleen sankaruuden kruunun. He panevat itsensä täysillä likoon - ja tätä alttiutta sekä ohjelman tuottajat että media hyödyntävät ronskisti ja rumasti ilman alkeellisintakaan vastuuntuntoa. Viihdeala on kovaa, joo. Mutta onko aikuisilta ihmisiltä todella tervettä ja korrektia toimintaa heittää aivan surutta nuoria ihmisiä julkkisbisneksen raadollisuuden riistaksi, kuten tänäkin vuonna on Idols-mittelöiden yhteydessä tehty?

Jo pelkästään Idolsien tuomarointi-proseduuri on ällöttävä. Tuomarithan katsovat oikeudekseen nolata julkisesti ihmisiä, jotka eivät täytä heidän käsityksiään pop-artistista. Raadin asenne on omaksuttu suoraan keskiaikaisilta inkvisiittoreilta, vaikka voisi olettaa, että tälläinen kykyjen etsintäkilpailu olisi vain kevyt ja harmiton viihdeohjelma. Sitä se ei kuitenkaan ole, koska taustalla on haudanvakava asia: raha.

Idols-kilpailun tarkoitus on olla ennen kaikkea mediaseksikäs spektaakkeli, jonka avulla musabisnes lanseeraa julkisuuteen tietyt standardi-mitat täyttävän, kaupallisen tuotteen. Uusi tuote saa siivet selkäänsä siitä, että yleisöäänestyksen avulla luodaan vaikutelma, että kansa itse valitsee itselleen idolin. Äänestyksen voittaja nappaa tavoittelemansa pääpotin, mutta silti hän on samanlainen, viihdekoneiston hyväkseen käyttämä uhri, kuin kisasta karsiutuneetkin. Siksi minun silmiini Idols-touhotus näyttää ihmisyyden raiskaamiselta hymyssä suin.