Tuesday, March 13, 2007

Rukousmeditaatio oikeusministeri Leena Luhtasen hyväksi

Oikeusministeri Leena Luhtasen tiukoilla jakkupuvun housuilla verhottu takapuoli on tullut tällä viikolla hyvin tutuksi. Niin monena iltana on uutislähetyksissä nähty, kuinka ministeri Luhtanen panee tulipunahuulet suppuun, kääntää selkänsä "turhia" kyseleville toimittajille ja jättää kameran seuraamaan hänen horisonttiin katoavaa takamustaan.

Luhtasen esityksistä tulee mieleen ex-kalenteripyllistelijä Tanja Saarela, joka polvistuessaan taannoin paavin edessä pyllisti samalla kaikelle Suomen ei-katoliselle kansalle. Saarela on rouva Luhtasen tavoin ollut hänkin julkisesti "äkäinen ukolleen". Äskettäin hän käytti ilmaisua "Ollin oppivuodet" ohjaaajamiehensä töppäilyjä kommentoidessaan. Yhtäläistä särmää oli taannoin omaa Topiaan median välityksellä ojentaneessa Riitta Uosukaisessa.

Ilmeisesti suomalainen politiikka on olemukseltaan niin sadomasokistista härdelliä, että nainen voi pärjätä lipposten ja vanhasten nahkurinorsilla vain lady Dominan tyylillä. Ohjaat ovat kuitenkin vielä tiukasti hyvienveljien hallussa. "Lisää nöyryyttä, Leena!" määräsi Eero Heinäluoma tänään lööpeissä puoluesisarelleen. Siitä taas tulee - yhtäläisen absurditeetin vuoksi - mieleen Remu Aaltonen, joka kerran levyä tehdessään vaati äänittäjältä soundiin "lisää dolbya!"

Vanha vankilakundi Remu olisi tiukan oikeamielisyytensä vuoksi nappivalinta oikeusministerin virkaan. Leena Luhtasen tilannetaju ei vaan ole sitä luokkaa, että hän pärjäisi rokkirumpalin nopeatempoisessa pestissä, joten osienvaihto päikseen ei onnistu. "En taatusti eroa", Luhtanen on itsekin ilmoille kuuluttanut (ministerin asemaansa - ei rötösherraansa - viitaten). Sen sijaan hän vaatii lisää dolbya eli kohinansuodatusta keissiinsä. Toisin sanoen, Luhtanen on hallitsijattaren roolissaan päässyt yhtä korkealle ylimielisyyden asteelle, kuin Harri "minä juon nyt kahvia" Holkeri pääministerinä ollessaan.

Holkeria pilkattiin ja vastustettiin rutosti 80- ja 90 -lukujen vaihteessa, mutta energianhukkaa se kaikki älämölö oli. Holkeri ei siihen kaatunut, eikä holkerismi. Sen sijaan kävi niin, että Holkeri lähti Irlantiin kristillistä terroria liennyttämään, nöyrtyi siellä ihan omia aikojaan, palasi takaisin Suomeen ja on nykyisin varsin mukava, harmiton ja laajakatseinen veikko.

Kaunaisuus Luhtastakin kohtaan on täysin turhaa. Ei meidän häntä pidä vihata, kuten ei myöskään Sasia, Vanhasta tai muita politiikan häikäilemättömiä pelureita. Myötätuntoa nämä ihmiset tarvitsevat. He ovat valtaan ja valtapeleihin addiktioituneita, illuusioiden perässä juoksevia ihmisiä, joita ei voida auttaa äänestämällä - se on kuin antaisi narkille lisää kamatsua - vaan ennemminkin siten, että annamme heille oman ÄÄNEMME. Oman parantavan mantramme, oman meditatiivisen rukouksemme.

Maagisen, myötätunnon rituaalin voit toimittaa esim. siten, että syvässä kontemplaation tilassa, silmät puoliumessa visualisoit itsellesi mandalan, sijoitat siihen kaikken ministerien hahmot ja alat vuodattaa sisimmästäsi aina mandalan ulompiin kehiin asti laajenevaa rakkautta.

Erityisesti Leena Luhtanen tuntuu juuri nyt tarvitsevan vilpittömän myötätunnon energioita ja maalliset melskeet ylittävää, kosmista näkökulmaa elämään. Siksi itse aion, tämän kirjoitettuani, laittaa hänen kuvansa seinälle, istua lootusasentoon meditoimaan ja resitoida mantraa, johon toivon teidän kaikkien yhtyvän:

Oi jalosti syntynyt, Leena Luhtanen, ota vastaan tämä Ainoan Rakkauden sydämestä virtaava energia ja anna sen herättää Oikeuden Jumalatar sinussa! Olkoon siirtymisesi kosmisen oivaltamisen valoytimeen suloinen alusta, suloinen keskeltä, suloinen lopusta. Ole vapaa ja voimakas Äiti Elämän palvelija!

Links to this post:

Create a Link

<< Home