Historiallinen Jeesus

Jeesuksen biologinen isättömyys on mainittu eräänä yksinäisten naisten oikeutta keinohedelmöitykseen puoltavana seikkana. Olen myös lehdestä lukenut lausunnon, jonka mukaan Joosef oli varmasti hyvä ja turvallinen isähahmo Jeesukselle. Nämä ovat huikeita heittoja, mutta osuvatko ne maaliin?

Jeesus ei ole suinkaan ainut jumalan poika maailmassa. Itämailla Betlehemin staraa kuuluisampi jumalpoika on Ganesh, jonka Shiva-jumalan vaimo Parvati loi itselleen Shivan ollessa liesussa. Kun Shiva palasi päämajaan hän sai raivarin pojan nähdessään ja katkaisi siltä kaulan poikki. Myöhemmin Shiva lauhtui ja hommasi pojalle norsun pään. Tämän jälkeen Shiva, Parvati ja pitkäkärsäinen Ganesh-poika on nähty monissa idyllisissä perhepotreteissa, mutta ihan ongelmaton keissi ei siis ollut jumalallisella levelilläkään se, että nainen hankki lapsen ilman miestä.

Traumaattisia piirteitä sisältyy myös Jeesus-pojan kohtaloon. Psykoanalyyttisen teorian valossa Jeesuksen aikuisiässä suoltamat höpinät taivaallisesta isästä näyttäytyvät regression oireina. Samoin ne viittaavat siihen, että jotain häikkää Jeesuksen ja Joosefin suhteissa oli. Mutta jos suljemme psykologisen silmän ja katsomme tilannetta historiantutkijan mikroskoopin läpi, niin mitä näemme? Emme mitään. Raamattu ei kerro Jeesuksen ja Joosefin isä-poika -suhteesta sanaakaan, eikä muita lähteitä ei ole.

Huikeinta Jeesus-kortin käytössä onkin se, että Joosefista ja Jeesuksesta on puhuttu ikään kuin he olisivat historiallisia henkilöitä. Joosefin nimeä ei kuitenkaan löydy historiankirjoista ja Jeesustakin koskevat kohdat vanhoissa historioissa ovat niin vähäisiä ja epämääräisiä ( ja osa todennäköisesti jälkeenpäin lisättyjä), että on rohkea oletus pitää Jeesus Kristusta todellisena historian hahmona.

Saattaa tietysti olla, että joskus on elänyt henkilö (henkilöitä), jonka (joiden) karisma on inspiroinut raamatullisen Jeesus-myytin leipojia, mutta tämän henkilön opetuksista ja elämästä meillä ei ole mitään faktoja. Uuden testamentin kirjat eivät näet ole historiallisia dokumentteja. Tämän teologitkin myöntävät. Silti Elisabeth Reniltä jäi taannoin presidentin palli saavuttamatta hänen erehtyessään epäilemään Jeesuksen koskaan olleen olemassa.

Yhtä kohtalokas ruodusta lipeäminen olisi voinut olla vain se, jos Lillan olisi kertonut suhtautuvansa kriittisesti evoluutioteoriaan. Progressiivinen, tiedevetoinen kulttuuri kun on yhtä lailla vanhan ylittämistä kuin sopivan tuntuisten tietämisen palikoiden paikoilleen vasaroimista. Jeesuksen lihaan on naulat isketty hyvin syvälle, mutta - kristillisyyden vaikutuksen koko ajan vähentyessä länsimaissa - voi hyvinkin pian käydä niin, että historiallinen Jeesus lasketaan alas ristiltä ja myyttinen Kristus keksitään uudella tavalla.

Filosofi ja 7Päivää vanha moraalin raato

Filosofi Maija-Ritta Ollila sanoi eilen TV2:n Punaisessa Langassa, että 7Päivää on ottanut yhteiskunnassamme kirkkoisä Augustinuksen tehtävän moraalinvartijana. Ihmettelen miten oppineelta filosofilta voivatkin mennäkin näin sekaisin käsitteelliset kategoriat. Seiskahan vain tonkii julkkisten yksityiselämää, moraaliset johtopäätökset tekee lehden lukija.

Samassa ohjelmassa puhuttiin seksiväritteisistä skandaaleista, joiden ryvettämiksi monet yhteiskuntammme napahahmot ovat viime aikoina julkisuudessa joutuneet. Ollila piti kansanedustajien seksisotkuja epäoleellisena seikkana suhteessa heidän kykyihinsä poliittisina toimijoina. Samaan syssyyn hän puolusti ihmisten oikeutta henkilökohtaisiin salaisuuksiin. Mutta eikö tässäkin rinnasteta yhteismitattomia asioita ja samalla katkota linkkejä orgaanisten yhteyksien väliltä?

Eikö Vanhasen syrjähyppyily ollut kiinnostavaa aktiviteettia mieheltä, joka on ideologisoinut itsensä perhearvojen puolustajana? Eikö Karpela-Vanhas -kohussa ollut yhteiskunnallista substanssia sikäli, että jos Karpelalla ja Vanhasella olisi ollut suhde se olisi voinut vaikuttaa Vanhasen ministerivalintoihin? Eikö ollut medialta relevantti veto huomioida Kanervan kenttätyö muodollisesti pätevien gimmojen värvärinä urheiluaatteen palvelukseen? Varsinkin kun oli aihetta epäillä, että Iken kännykkä sylkee seksitekstareita veronmaksajien piikkiin.

On tietysti mainiota, että Ollilan tavoin puolustetaan oikeutta yksityisyyteen ja salaisuuksiin. Tätä periaatetta on vain tavattoman vaikea soveltaa julkkiksiin, jotka ovat tieten tahtoen ja yksityisyytensä astetta madaltamalla kampanjoineet itsensä pinnalle. Jos on esim. Tanja Karpelan tavoin pyllistellyt pin up -kuvissa ja esitellyt itsensä kansalle reisien ihoa myöten, kansan on vaikea tajuta, että hän silti haluaa elämälleen ohuita pitsipöksyjä peittävämpää intimiteettisuojaa.

Kansa ei tajua, että media-Karpela on esine-Karpela, kuten julkisuuden Vanhanen on esine-Vanhanen ja julkinen Kanerva esine-Kanerva. Tätä ihmisen näköistä Tuotetta ei saisi sekoittaa siihen todelliseen ja yksityiseen persoonallisuuteen, joka on tämän esinepersoonan luonut. Media-ikoneita pitää palvoa, ei rapsuttaa maalia kuvien päältä. Jokainen joka moralisoi media-ikonin yksityiselämää, korottaa itsensä eettisesti esikuvalliseksi persoonaksi, vaikka onkin vain jumaliensa häpäisystä nauttiva sadomasokistinen pervo.

Asetelman ollessa näin raadollinen on ymmärrettävää, että Maija-Riitta Ollilan kaltainen henkevä filosofi ei voi muuta kuin hymyillä sievästi ja heittää pallon lääketieteelle lainaamalla erään lääkärin sanoja onnesta: "tärkeintä on hyvä terveys ja lyhyt muisti".

Keinohedelmöitetty kulttuuri

Keinohedelmöitetty kulttuuri synnyttää käsitteellisiä sekasikiöitä. Näin lapsen saamisestakin on post-modernismin oloissa tullut kansalaisen "perusoikeus".

Ajatus lesboparien oikeudesta hankkia lapsia voi syntyä vain tajunnallisessa maisemassa, jossa seksuaalisuus, vanhemmuus ja perinnöllisyys on lokeroitu toisistaan täysin erillisiksi käsitteiksi ja ilmiöiksi. Kokonaisen ihmisen ja ihmisyyden idea puhuttelee tässä maanosassa hyvin harvoja.

Esi-isät ovat aina olleet yhtä lailla mytologisia kuin biologisia hahmoja. Mutta sitä mukaa kun lapsenteko siirtyy sänkykammareista laborotorioihin tulevat esi-isä -tajuisuuden viimeisetkin rippeet pois pyyhkäistyiksi kollektiivisen mielen rakenteesta.

Narsistisessa pätkäkulttuuriissa eletään ilman sukujuuria ja syviä visioita. Emotionaalinen köyhyys on asettunut taloon, eivätkä arkaaisten alkukuvien tilalle tulleet tiedeuskonnon myytit sinne lämpöä sytytä. Kylmissään parkuvat maailman lapset.